26. helmikuuta 2014

Pään purkua

Tällä viikolla oon syöny aikalailla pelkästään pilttii, ja se sai mun olon tuntuun kevyeltä, mut toisaalta mulla on myös kokoajan nälkä. Ei sillä, että se mua haittas, mut maha vaa mouruilee koulus ja kaikki sit tuijotta ja se saa mut vaan ahistuun.. Ois nii ihana, jos osaisin pukeutuu, ku normaalit immeiset, mut totta kai mun pitää olla sellanen massasta poikkeava sekasikiöinen, toisaalta oon ylpee itestäni, et uskallan olla mitä oon, mut en tykkää, ku immeiset jää katteleen. Tänään, ku olin menossa kauppaan mulle tuli pitkästä aikaa sellane tunne, et mun on pakko päätä lenkille, ja ehkä mä meenki viikonloppuna, ku pääseen kotia täält Kalajoelt ja lomaki alkaa vihoin (joka on kyllä enemmänki ku tervetullu). Tänää mulla oli toisaalta kans vähä outo päivä.. Mua ahisti kokoaja ja oli muutenki sellane olo, et pitäs just nyt päästä pois koulust, kauas pois immeisten keskeltä, jonnekki jossa saisin olla ihan yksin ja rauhassa, jonnekkiin lämpimaan ja kauniiseen paikkaan. Päivä päivältä mun ulkonäkö alkaa kuvottaan mua yhä enemmän ja enemmän, mut ihan sama vaikka kuin paljo mä yritän tehä sen eteen jotain se vaan tuntuu muuttuvan yhä hirveemmäks.. Oon taas harkinnu sitä kuraattoria, ku en sillon menny, ku mulle oli se aika varattu ja oli muutenki siitä vähä huono omatunto, ku sen skippasin. Mitä te ootte mieltä, et pitäiskö mun mennä ees jutteleen sillein pinnallisesti? En osaa ite päättää, se vaan tuntuu nii isolta asialta, ku ei mulloo kovin hyvii kokemuksii noist kallonkutistajist.