26. helmikuuta 2014

Pään purkua

Tällä viikolla oon syöny aikalailla pelkästään pilttii, ja se sai mun olon tuntuun kevyeltä, mut toisaalta mulla on myös kokoajan nälkä. Ei sillä, että se mua haittas, mut maha vaa mouruilee koulus ja kaikki sit tuijotta ja se saa mut vaan ahistuun.. Ois nii ihana, jos osaisin pukeutuu, ku normaalit immeiset, mut totta kai mun pitää olla sellanen massasta poikkeava sekasikiöinen, toisaalta oon ylpee itestäni, et uskallan olla mitä oon, mut en tykkää, ku immeiset jää katteleen. Tänään, ku olin menossa kauppaan mulle tuli pitkästä aikaa sellane tunne, et mun on pakko päätä lenkille, ja ehkä mä meenki viikonloppuna, ku pääseen kotia täält Kalajoelt ja lomaki alkaa vihoin (joka on kyllä enemmänki ku tervetullu). Tänää mulla oli toisaalta kans vähä outo päivä.. Mua ahisti kokoaja ja oli muutenki sellane olo, et pitäs just nyt päästä pois koulust, kauas pois immeisten keskeltä, jonnekki jossa saisin olla ihan yksin ja rauhassa, jonnekkiin lämpimaan ja kauniiseen paikkaan. Päivä päivältä mun ulkonäkö alkaa kuvottaan mua yhä enemmän ja enemmän, mut ihan sama vaikka kuin paljo mä yritän tehä sen eteen jotain se vaan tuntuu muuttuvan yhä hirveemmäks.. Oon taas harkinnu sitä kuraattoria, ku en sillon menny, ku mulle oli se aika varattu ja oli muutenki siitä vähä huono omatunto, ku sen skippasin. Mitä te ootte mieltä, et pitäiskö mun mennä ees jutteleen sillein pinnallisesti? En osaa ite päättää, se vaan tuntuu nii isolta asialta, ku ei mulloo kovin hyvii kokemuksii noist kallonkutistajist. 


4 kommenttia:

  1. Mäkin oon miettiny kuraattorille puhumista mut jotenkin en vaan uskalla.. ihanat hiukset sulla btw! ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itehän kävin yläasteella kuraattorillaa, mut sit se johti siihen et äiti sai tietää ja mut laitettiin psykologille, ja se sai mussa aikaan vaan enemmän ahdistusta.
      Ja tota kiitos :)

      Poista
  2. vaikka puhuminen ahistaa nii kannattaa puhua, ja jos se ei auta nii kysy reippaasti lääkitystä, ellei ne ite suosittele. mie menin terkkarille ja siel purskahin itkuun ja avauduin, ja tämä varas ajan psykologille ja parin käynnin jälkee tää ehotti lääkitystä ja sen alotin muutama viikko sitte(eli ei oo kauaa aikaa),ei ne vielä oikee oo vaikuttanu mut toivon et vaikuttaa, mie ku alan olla kyllästyny angstaa kokoaja ja itkee iltasin. terapiassa käynti aina ahistaa mua suunnattomasti ja itken joka kerralla, nolo tapa, mut itku on mun suojamuuri vaikka sitä häpeenki. toivon että uskallat&jaksat mennä sinne kuraattorille ja sitä kautta terapeutille ja saat asiat kuntoon:)) voimia suunnattomasti<333pysy vahvan<33
    ps. anteeks ku puhuin noin paljo itestäni:<

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nojoo. oon itekki mitettiny tota lääkitystä, mut sitte en oikeen tiiä, et haluanko kuitenkaan alkaa vetämään mitään lääkkeitä ja mulle tuottaa suurta tuskaa ja ahistusta ees miettii kuraattorille/psykologille meneminen, mut on ollu mieles, et voisin sen ajan oikeestikki varata ja kattoo, et millein mun pään sisuksissa nää asiat nyt sitte oikeesti on.
      eikä se haittaa vaikka itestäs puhuit :) iha kiva vaa teiänki kokemuksii saaha lukee :)
      voimii sullekki <3

      Poista